Sotesta puhutaan Suomessa lähes aina terveydenhuollon kautta. Puhumme lääkäripulasta tai lääkäriin pääsystä, potilastietojärjestelmistä, hoitojonoista ja kustannuksista. Terveydenhuollon rinnalla sosiaalityö jää toistuvasti varjoon, vaikka juuri sosiaalihuolto ratkaisee niitä ihmiselämän ongelmia, joita mikään lääke tai leikkaus ei voi korjata.
Sosiaalihuolto on terveydenhuollon lailla erityisosaamista vaativa kokonaisuus, joka koostuu erilaisista palveluista ja toimeentuloa turvaavista etuuksista. Sosiaalihuollolla edistetään yhteiskuntarauhaa ja turvallisuutta, ehkäistään yhteiskunnasta syrjäytymistä ja tuetaan ihmisoikeuksien toteutumista.
Sosiaalihuoltoa toteuttava sosiaalityö ei ole aina viimesijainen hätävara, vaan se on myös merkittävä osa yhteiskunnan ennaltaehkäisevää turvaverkkoa. Kun sosiaalityöllä voidaan vastata tuen tarpeeseen, ongelmat eivät kasva kalliiksi kriiseiksi ja ilkeiksi ongelmiksi, mutta sosiaalihuolto tarjoaa keinonsa tarvittaessa myös näihin.
Sosiaalihuollon uudistusta koskeva valmistelu on herättänyt vakavan kysymyksen: ohjaavatko päätöksiä ihmisten tarpeet vai ennalta asetettu säästötavoite?
Uudistustyön lähtökohdaksi on asetettu noin 100 miljoonan euron säästötavoite. Kun säästö määritellään ensisijaiseksi tavoitteeksi, vaarana on, että itse palveluiden tarkoitus; ihmisten auttaminen oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti jää toissijaiseksi. Arvioiden mukaan esitetyt muutokset voivat heikentää palveluiden saatavuutta, laatua ja asiakkaiden oikeusturvaa, saamatta riittäviä säästöjä siltikään. Uudistusta varten perustettu työryhmä on itsekin todennut, että valmistelun laatimisen aikataulu on ollut lyhyt, eikä se ole pystynyt sisällyttämään perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointia esitykseensä. Tämä huoli on syytä ottaa vakavasti.
Sosiaalihuolto on turvaverkko ihmisille, joiden elämäntilanne on usein jo valmiiksi hauras. Lastensuojelu ja lapsiperhesosiaalityö, mielenterveys- ja päihdepalvelut, arjen apu perheille ja ikäihmisille sekä vammaisten ihmisten välttämättömät palvelut ja henkilökohtainen apu eivät ole ylimääräisiä lisäpalveluita. Ne ovat perusoikeuksien toteutumista, arjessa pärjäämistä. Erityisen huolestuttavaa on, jos uudistusten seurauksena palveluja tarvitsevien oikeus yksilöllisiin ja tarpeenmukaisiin palveluihin kaventuu käytännössä taloudellisin perustein. Lainsäädäntö turvaa oikeudet, mutta niiden toteutuminen riippuu resursseista ja asenteista.
Samalla on syytä puhua myös sosiaalityön asemasta. Sosiaalityö on vaativaa asiantuntijatyötä, jossa tehdään ratkaisuja ihmisten arjen, turvallisuuden ja tulevaisuuden kannalta. Jos uudistukset viestivät, että sosiaalihuolto on ensisijaisesti säästökohde, rapautamme samalla alan arvostusta ja veto- sekä pitovoimaa. Ilman osaavia ammattilaisia ei ole vaikuttavia palveluita.
Hyvinvointialueiden ja Suomen valtion talous on tiukka, sen tiedämme kaikki. Mutta ratkaisu ei voi olla palveluiden mekaaninen karsiminen. Todelliset säästöt syntyvät kuitenkin vaikuttavuudesta: ennaltaehkäisystä, palveluiden paremmasta yhteensovittamisesta ja siitä, että ihminen saa apua ajoissa.
Aluevaltuutettuina ja sosiaalialan ammattilaisina, mutta ennen kaikkea yhteiskuntarauhaa sekä ihmiselämää arvostavina kansalaisina katsomme velvollisuudeksemme puolustaa kansalaistemme oikeutta riittäviin ja laadukkaisiin sosiaalipalveluihin. Säästöjä voidaan ja pitää hakea, mutta ihmisarvosta, palveluja tarvitsevien oikeuksista ja sosiaalityön arvostuksesta ei saa tinkiä.
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmäraportissa esille tuodut sosiaalihuollon palvelu-uudistuksen riskit on tunnistettava. Lopuksi tuomme esiin muutamia huomioitamme.
- Hallintopäätöksistä luopuminen vaarantaisi asiakkaan oikeusturvaa. Oikeusturvan heikentyminen on todellinen riski, jonka seurauksena kavennetaan asiakkaan mahdollisuuksia muutoksenhakuun.
- Omatyöntekijän kanssa muodostunut luottamuksellinen asiakassuhde on tärkeä. Omatyöntekijän nimeämisen tärkeys perustuu muun muassa siihen, että asiakkaan asiat ovat samalla työntekijällä hallussa, mikä vähentää muiden työntekijöiden kuormitusta eikä asiakkaan tarvitse aina uudelleen avata tilannettaan eri työntekijöille. On myös syytä välttää asiakasta kuormittavia työntekijävaihdoksia, mihin työryhmäkin on viitannut.
- Kirjaamisen osalta on kyse niin asiakkaan kuin työntekijänkin oikeusturvasta. On hyvä, että kirjaamisen käytäntöjä tarkastellaan, mutta niiden osalta olisi edelleen tulkinnanvaraista, mikä kirjaaminen olisi olennaista asiakkaan oikeusturvan, palvelujen ja tuen toteutumisen kannalta olennaista.
- Lain mukaan palvelutarpeen arviointi tehdään tarvittavassa laajuudessa, tätä tulisi korostaa. On muistettava, että jo nyt palvelutarpeen arvioinnin aikana mahdollistuu tarvittaessa moniammatillinen yhteistyö sekä asiakkaan elämäntilanteen ja tuentarpeiden kartoittaminen asiakasta osallistaen. Lisäksi palveluita voidaan käynnistää jo palvelutarpeen arvioinnin aikana. Palvelutarpeen arviointi ei siis välttämättä viivästytä avun saamista, vaikka työryhmä on esittänyt avun viivästymistä palvelutarpeen arvioinnin vuoksi. On myös hyvä tiedostaa, että joskus pelkkä palvelutarpeen arviointi on ollut asiakkaan tilanteeseen riittävä interventio, jolla on saatu tarvittavia muutoksia aikaan.
- Asiakassuunnitelmat toimivat työtä ohjaavina työvälineinä ja niistä luopuminen voi heikentää tuen arviointia ja seurantaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lisäksi asiakasmitoituksiin. On huolestuttavaa, jos lastensuojelun asiakasmitoitusta lähdetään purkamaan. Toisaalta sosiaalihuoltoon olisi myös saatava asiakasmitoitus, etenkin nämä kaavaillut uudistukset ja muutokset loisivat painetta sosiaalihuoltoon, jossa ainakaan tällä hetkellä ei ole lakisääteisiä asiakasmitoituksia.
- Sosiaalihuollon palvelu-uudistuksen myötä on mahdollista, että alueellinen eriarvoisuus kasvaa entisestään, jonka myötä yhdenvertaisuus vaarantuu. On myös huomioitava, että kevyempien prosessien myötä osa asiakkaista voi jäädä ilman riittävää kokonaisarviota. Kaavaillun uudistuksen ollessa laaja, se edellyttää muutoksia niin lainsäädäntöön, tietojärjestelmiin kuin työkäytäntöihin, joten liian lyhyt toimeenpanoaika voi johtaa lisäkustannuksiin, palvelukatkoihin ja epäyhtenäiseen soveltamiseen. Näillä on suuri merkitys taloudellisiin ja vaikuttaviin palveluihin, mutta myös hyvinvointialueen tavoitteiden toteutumiseen.
Sosiaalihuolto vahvistaa yhteiskuntamme hyvinvointia, turvallisuutta ja taloudellista kestävyyttä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tulee toimia rinnakkain, toisiaan tukien ja vahvistaen. Ihmisten hyvinvointi rakentuu yhtä aikaa sosiaalisesta tuesta, arjen turvasta ja laadukkaista terveyspalveluista.
Laadukas sosiaalihuolto on massiivinen kokonaisuus, jonka hahmottaminen edellyttää laajaa perehtymistä, mutta sen puolustamiseen riittää usko toiseen ihmiseen ja siihen, että yhteiskunta on vahvimmillaan silloin, kun se pitää huolta heikoimmistaan.
Annemari Eskola, annemari.eskola@pohde.fi
Niina Kettunen, niina.kettunen@pohde.fi
Sanna Laine, sanna.laine@pohde.fi
Aluevaltuutetut, sd. Pohjois-Pohjanmaa, Pohde
Lähde: Sosiaalihuollon palvelu-uudistus: Työryhmän ehdotukset 2026. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/server/api/core/bitstreams/134b4544-4e1c-4c99-bd76-386d31bfd9fc/content