Hyvinvointialueilla eletään neljättä muutoksen vuotta, ja laaja uudistus on vaatinut merkittäviä toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia. Samalla taloudellisten resurssien niukentuminen suhteessa kustannuksiin on vaikuttanut palveluiden tuotantoon, saatavuuteen ja henkilöstön arkeen.
Sote-uudistuksen tavoitteina olivat yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut koko maassa, palveluiden saatavuuden ja saavutettavuuden parantaminen, terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen, kustannusten kasvun hillitseminen sekä ikääntyvän väestön palvelutarpeisiin vastaaminen. Käytännössä tämä tarkoitti palvelujen laadun ja saatavuuden turvaamista asuinpaikasta riippumatta, nopeampaa hoitoon pääsyä, kustannusten hallintaa, osaavan henkilöstön varmistamista, ennaltaehkäisevien palvelujen vahvistamista ja palvelujen kokoamista yhteen niiden sujuvuuden lisäämiseksi.
Uudistus siirsi palveluiden järjestämisvastuun kunnilta 21 hyvinvointialueelle ja HUS-yhtymälle. Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue aloitti valmistelunsa vuonna 2022 ja toimintansa tammikuussa 2023. Hyvinvointialueiden rahoitusmalli on kuitenkin osoittautunut epärealistiseksi, eikä valtiovarainministeriön ohjaama rahoitus ole vastannut todellisia palvelutarpeita. Uudistus on osin muuttunut säästöohjelmaksi, joka ei huomioi kustannuksia riittävästi eikä reagoi nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Diagnoosi-, toimenpide- ja lääkehoitotietoihin perustuva rahoitusmalli vaatii uudistamista sekä toteutuneen hoidon kirjaamisen että tulevien tarpeiden ennakoinnin osalta. Rahoituksessa on huomioitava myös hoitojonoissa olevien potilaiden hoidon kustannukset.
Uudistuksella tavoiteltiin myös tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamista. Terveydenhuollon tuottavuus tarkoittaa tuotettujen palvelujen suhdetta käytettyihin resursseihin, ja tavoitteena on saada samoilla euroilla enemmän ja parempaa aikaan. THL seuraa sairaaloiden tuottavuutta kustannustehokkuuden näkökulmasta. Ikääntyminen ja rajalliset resurssit lisäävät painetta tuottavuuden parantamiseen.
Tuottavuutta mitataan muun muassa suoritteilla, kuten käynneillä ja hoitopäivillä terveydenhuollossa, suhteessa kustannuksiin. Todellisten kustannusten näkyväksi tekeminen edellyttää, että suoritteisiin sisällytetään kaikki välittömät ja välilliset hoitoon liittyvät toiminnot. Materiaali-, lääke- ja kiinteät kulut ovat helposti mitattavia ja myös tiettyjen sairauksien ja toimenpiteiden mukana tuomat kustannukset ovat kohtalaisen hyvin arvioitavissa, mutta potilaiden hoitoisuuden ja tarvittavien henkilöstöresurssien kustannusten arviointi on vaikeampaa. Tuottavuuden arvioinnissa on huomioitava myös vaikuttavuus, sillä suoritteet eivät kerro, saavutetaanko tavoiteltu terveyshyöty. Haasteita tuottavuudelle aiheuttavat muun muassa asiantuntijatyön luonne, keskeytykset, henkilöstön osaaminen ja koulutustarpeet sekä teknisten järjestelmien toimivuus. Kansainvälisesti Suomi on kustannustehokas ja julkinen terveydenhuolto korkeatasoista, mutta resurssien niukentuessa tuottavuuden ja vaikuttavuuden arviointi korostuvat.
Vaikuttavat ja tuottavat palvelut edellyttävät toimivaa perus- ja erikoistason hoitoa. Työnjako ja osaaminen ovat keskeisiä tehokkuuden ja vaikuttavuuden varmistamisen, hukkatyön vähentämisen, henkilöstön osaamisen ja potilaslähtöisyyden kannalta. Vastakkainasettelu perus- ja erikoistason kesken ei edistä toimintaa, ja perustason resurssien puute ei saa johtaa siihen, että erikoistaso joutuu hoitamaan myös perustason tehtäviä oman toimintansa kustannuksella. Molempia tasoja tarvitaan oikea-aikaisen ja vaikuttavan hoidon turvaamiseksi.
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella on toteutettu mittavia uudistuksia ja rakenteellisia muutoksia käytettävissä olevan rahoituksen puitteissa. Samalla on rakennettu uutta sairaalaa ja varmistettu siihen rahoitus. Teknologiaa on otettu käyttöön ja hyödynnetty hoidossa, ja sekin vaatii omat resurssinsa. Riskien arviointia ja hallintaa on tehty ja kehittämistarpeita tunnistettu, mutta toiminnan painopiste on ollut rahoituksen riittävyyden turvaamisessa ja velvoittavien säästöjen toimeenpanossa, mikä väistämättä vaikuttaa palveluiden saatavuuteen. Henkilöstön merkitys toiminnan ja sen vaikuttavuuden ja laadun varmistamisessa on keskeinen ja se on tunnistettu. Onko henkilöstöä ollut kaikkeen tarvittavaan toimintaan riittävästi on kuitenkin toinen kysymys? Sitä täytyy arvioida jatkuvasti.
Palveluiden järjestäminen oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti on vaativa tehtävä, ja siihen on pyritty kaikin käytettävissä olevin resurssein. Puutteita ja kehittämistarpeita on havaittu ja niihin on reagoitu. Rahoituksen varmistaminen on näkynyt myös asiakasmaksujen korotuksina, jotka yhdessä sosiaaliturvan muutosten kanssa voivat myös heikentää hoidon saavutettavuutta ja siihen sitoutumista. Tavoitteena on kuitenkin turvata kaikille alueen asukkaille yhdenvertaiset ja saavutettavat palvelut, ja tämän tavoitteen eteen riittää työtä myös tulevaisuudessa.
Tuula Ala-Aho
Aluevaltuutettu, Pohde
Sairaanhoitaja YAMK