Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella (Pohde) valmistellaan sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä vuosille 2027–2030. Samalla alue etsii merkittäviä talouden tasapainotustoimia. Keskustelu on pitkälti keskittynyt euroihin, mutta liian vähälle huomiolle on jäänyt kysymys siitä, mitä säästöt tarkoittavat lasten, nuorten ja perheiden arjessa. Tämä kysymys on erityisen tärkeä aikana, jolloin lasten ja perheiden palvelutarve ei ole vähentynyt, vaan pikemminkin kasvanut.
Lastensuojeluilmoitukset kertovat kasvavasta kuormituksesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomessa tehtiin vuonna 2025 yhteensä 246 000 lastensuojeluilmoitusta. Ilmoitukset koskivat 117 000 lasta eli 10,9 prosenttia kaikista lapsista. Määrä kasvoi edellisvuodesta seitsemän prosenttia. Erityisen huolestuttavaa on, että ilmoitukset kasaantuvat yhä useammin samoille lapsille. Tämä kertoo siitä, että ongelmat eivät ratkea riittävän varhaisessa vaiheessa vaan pitkittyvät ja monimutkaistuvat. THL:n mukaan myös alle kolmivuotiaiden lasten huostaanotot ja avohuollon asiakkuudet ovat lisääntyneet, mikä voi viitata lapsiperheiden kasvaneeseen kuormitukseen. Tilastojen taustalla näkyvät samat ilmiöt, joista ammattilaiset ovat puhuneet jo vuosia, joita ovat lasten ja nuorten mielenterveyden ongelmat, vanhempien uupuminen, taloudelliset vaikeudet, yksinäisyys, pitkittyneet sairaudet ja palvelujen heikko saatavuus.
Tutkimukset osoittavat, että apua ei saada ajoissa. Valtioneuvoston vuonna 2024 julkaistu tutkimus lasten ja perheiden sosiaalipalveluista osoittaa, että kotiin vietävät palvelut ovat lisääntyneet, mutta matalan kynnyksen tukea ei pystytä tarjoamaan riittävästi. Tutkimuksen mukaan palvelujen saatavuudessa, saavutettavuudessa ja asiakaslähtöisyydessä on edelleen merkittäviä puutteita. Myös suomalainen tutkimus lapsiperheiden palvelutarpeesta antaa vakavan viestin. Perhetyötä tarvinneista vanhemmista noin puolet koki jääneensä ilman tarvitsemaansa apua. Lapsiperheiden kotipalvelussa jopa kaksi kolmesta koki, ettei saanut tarvitsemaansa tukea. Erityisen vaikeassa asemassa olivat yksinäiset, sairastavat ja taloudellisissa vaikeuksissa elävät vanhemmat. Toisin sanoen tiedämme jo nyt, että palvelujärjestelmä ei pysty vastaamaan kaikkeen olemassa olevaan tarpeeseen.
Pohteella odottavat merkittävät säästöpaineet tulevaisuudessa. Pohteen järjestämissuunnitelman 2027–2030 tavoitteena on yhdistää palvelujen saatavuus, vaikuttavuus ja talouden tasapaino. Suunnitelmassa korostetaan kotiin vietäviä palveluja, palveluverkon uudistamista, liikkuvia palveluja sekä digitaalisten palvelujen lisäämistä. Samaan aikaan Pohde on ilmoittanut tavoittelevansa noin 30 miljoonan euron henkilöstökulusäästöjä vuodelle 2027. Alustavana arviona on ollut noin 500 henkilötyövuoden vähennystarve koko organisaatiossa. Vaikka säästöjä pyrittiin kohdentamaan ennen kaikkea hallintoon ja tukitoimintoihin, on vaikea uskoa, etteivät ne vaikuttaisi myös palvelujen saatavuuteen. Kun henkilöstöä vähennetään samaan aikaan kun palvelutarve kasvaa, paine siirtyy väistämättä perustason palveluihin.
Suurin riski on vääränlaisten säästöjen tekeminen. Jos säästöt kohdistuvat perhetyöhön, kotipalveluun, tukiperheisiin, mielenterveyspalveluihin tai muihin varhaisen tuen palveluihin, seuraukset näkyvät todennäköisesti myöhemmin raskaampina ja kalliimpina palveluina. Kun apua ei saada ajoissa kriisit pitkittyvät, lasten oireilu lisääntyy, lastensuojeluilmoitukset kasvavat, sijoitusten tarve lisääntyy ja erikoissairaanhoidon kuormitus kasvaa. Kyse ei ole pelkästään inhimillisestä vaan myös taloudellisesta kysymyksestä. Jokainen ehkäisty sijoitus, kriisiytyminen tai pitkä hoitojakso säästää yhteiskunnan varoja enemmän kuin varhaisen tuen palveluihin käytetty resurssi.
Pohteen tulisi vahvistaa viittä palvelukokonaisuutta ja järjestämissuunnitelman toimeenpanossa erityistä huomiota tulisi kiinnittää seuraaviin palveluihin:
1. Kotiin vietävät palvelut: Perhetyö ja lapsiperheiden kotipalvelu ovat usein ensimmäinen ja vaikuttavin tukimuoto silloin, kun perheen voimavarat ovat vähissä. Niiden saatavuutta tulisi lisätä koko Pohjois-Pohjanmaalla.
2. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut: Mielenterveyden haasteet näkyvät yhä enemmän kouluissa, opiskeluterveydenhuollossa ja lastensuojelussa. Hoitoon pääsyn tulisi tapahtua nopeasti ilman pitkiä odotusaikoja.
3. Perhehoito ja sijaishoito:Kun kodin ulkopuolinen sijoitus on välttämätön, perhehoito tarjoaa monelle lapselle turvallisemman ja kodinomaisemman ympäristön kuin laitoshoito. Perhehoitajien rekrytointia ja tukea on vahvistettava.
4. Tukiperheet ja tukihenkilötoiminta: Tukiperheet ovat yksi kustannusvaikuttavimmista ennaltaehkäisevän työn muodoista. Niiden avulla voidaan ehkäistä ongelmien kasautumista jo varhaisessa vaiheessa.
5. Lastenhoitoapu pitkäaikaisesti sairastuneiden vanhempien perheille:Tämä on palveluaukko, johon tulisi vastata nykyistä paremmin. Kun vanhempi sairastuu esimerkiksi syöpään, neurologiseen sairauteen tai vakavaan mielenterveyden häiriöön, koko perheen arki muuttuu. Perhe ei kuitenkaan välttämättä täytä lastensuojelun tai muiden erityispalvelujen kriteerejä. Moni lapsi jää tällaisessa tilanteessa liian vähälle huomiolle, vaikka kuormitus on koko perheen kannalta merkittävä. Pohteella tulisi ottaa käyttöön palvelu, joka tarjoaisi lastenhoitoapua tilanteissa, joissa vanhemman toimintakyky on sairauden vuoksi pitkäaikaisesti heikentynyt. Tällainen tuki olisi ennaltaehkäisevä, inhimillinen ja kustannuksiltaan huomattavasti kevyempi ratkaisu kuin ongelmien myöhempi korjaaminen.
Tulevaisuutta ei rakenneta säästämällä lapsista ja nuorista
Pohteen järjestämissuunnitelmassa puhutaan vaikuttavuudesta, yhdenvertaisuudesta ja hyvinvoinnin edistämisestä. Nämä tavoitteet ovat oikeita. Niiden toteutuminen ratkaistaan kuitenkin siinä, mihin niukkenevat resurssit lopulta kohdennetaan. Jos tavoitteena on aidosti sekä parempi hyvinvointi että talouden tasapaino, säästöjen rinnalle tarvitaan rohkeita investointeja lasten, nuorten ja perheiden varhaiseen tukeen.
Kotiin vietävät palvelut, perhehoito, tukiperheet, lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut sekä pitkäaikaisesti sairaiden vanhempien perheille tarjottava lastenhoitoapu eivät ole menoeriä. Ne ovat investointeja, joiden tuotto näkyy lasten turvallisempana kasvuna, perheiden parempana jaksamisena ja yhteiskunnan pienempinä kustannuksina tulevaisuudessa.
Tuula Ala-Aho
Aluevaltuutettu, Pohde