Hyvinvointialueet risteyskohdassa (1.12.2025)
Suomen hyvinvointialueet elävät ratkaisevaa aikaa. Talousvaikeudet ja palvelujen saatavuuden heikkeneminen ovat todellisia huolia, jotka näkyvät arjessa niin hoitoon pääsyssä kuin pitkinä matkoina lähimpään päivystykseen. Näiden haasteiden keskellä tarvitsemme realistisia ratkaisuja, mutta myös sellaista arvopohjaa, jonka keskiössä on ihminen. SDP:n näkökulmasta hyvinvointialueiden tarkoitus on selvä: hyvinvointivaltion perustaa tulee vahvistaa sekä turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut kaikille, riippumatta asuinpaikasta tai tulotasosta. Lisäksi puolueemme tavoitteena on saada ihmiset jonottamisen sijaan hoitoon nopeasti sekä mahdollistaa jokaiselle omahoitaja ja omalääkäri.
Monen hyvinvointialueen taloustilanne on äärimmäisen tiukka, eikä tämä tee aluevaltuutettujen päätöksenteosta helppoa. On selvää, että taloutta on saatava tasapainoon, mutta keinot eivät saa romuttaa hyvinvointialueen perustehtävää. SDP:n arvojen mukaisesti meidän tulee panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin, jotka vähentävät raskaiden palveluiden tarvetta, parantaa henkilöstön pitovoimaa, sekä kehittää parempaa johtamista ja tietopohjaa, jotta eurot ohjataan vaikuttaviin palveluihin. Leikkaukset, jotka kohdistuvat henkilöstöön tai heikoimmassa asemassa oleviin, kuten lapsiin, ikäihmisiin ja esimerkiksi mielenterveyspalvelujen käyttäjiin, eivät ole tie ulos tästä kriisistä. Hyvinvointialueen arvoa mittaa se, kuinka nopeasti ihminen saa apua ja kuinka lähellä palvelut ovat. Nyt huoli kuuluu joka puolelta Suomea, myös Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueelta. Hoitoon pääsy voi olla vaikeaa, jonot pitkiä ja lähipalvelut harvenevat. Asukkaat kokevat ymmärrettävästi epävarmuutta siitä, voivatko he luottaa järjestelmään. SDP:lle tärkeitä tavoitteita ovat perusterveydenhuollon vahvistaminen, mielenterveys- ja päihdepalvelujen parantaminen, lähipalvelujen turvaaminen, unohtamatta maaseutualueita, sekä digipalveluiden käyttö täydentävänä, ei korvaavana keinona, jotta kaikki saavat apua taustasta riippumatta.
Hyvinvointialueiden perustaminen oli historiallinen uudistus. Sen tarkoitus ei ollut tuottaa lisää byrokratiaa, vaan luoda vahva ja yhtenäinen järjestelmä, joka pystyy vastaamaan muun muassa ikääntyvän väestön ja muuttuvan maailman tarpeisiin. Tavoitteena oli saada leveämmät hartiat kantamaan vastuuta. Nyt onkin tärkeää huolehtia siitä, että alueet toimivat aidosti ihmistä varten, avoimesti, vaikuttavasti, vastuullisesti ja vuorovaikutteisesti. Ihmisillä on myös oltava ääni omien palveluidensa kehittämisessä. Hyvinvointialueiden tulevaisuus ei ratkea nopeilla leikkauksilla, vaan johdonmukaisella työllä, jossa talous laitetaan kuntoon fiksusti, henkilöstöä arvostetaan ja kuunnellaan, sekä palveluita kehitetään pitkällä aikavälillä eikä vain budjettivuosi kerrallaan.
Loppuun liitän Kalevassa (24.11.2025) julkaistun aluevaltuustoryhmämme mielipidekirjoituksen, jossa otamme kantaa erityisesti ikäihmisten hoivaan:
Suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu ajatukselle, että jokainen ansaitsee turvaa ja huolenpitoa koko elämänsä ajan. Nyt tämä perusajatus on vaarassa, kun ikäihmisten ympärivuorokautinen hoiva käy yhä riittämättömämmäksi ja hoivapaikkoja sijoitetaan kauas läheisistä ja omasta kotiseudusta. Suomen perustuslain 19 § takaa jokaiselle oikeuden välttämättömään huolenpitoon ja ihmisarvoiseen elämään. Tämä velvoite on myös moraalinen: yhteiskuntaa mitataan sillä, miten se kohtelee haavoittuvimpiaan. Kun ikäihmisten ympärivuorokautinen hoiva on riittämätöntä ja hoivapaikat sijoitetaan kauas läheisistä, perustuslain henki ei toteudu. Sosiaalihuoltolain mukaan palvelut on järjestettävä asiakkaan tarpeet, osallisuus ja ihmissuhteet huomioon ottaen. Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalipalvelujen on edistettävä ihmisen sosiaalista hyvinvointia ja osallisuutta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan palveluita tulee toteuttaa lähellä asukasta. Läheisyys ja yhteys omaisiin eivät ole ylellisyyttä, vaan hyvinvoinnin ja turvallisuuden perusedellytys. Kun iäkäs joutuu muuttamaan pois kotikunnastaan ja kauas perheestään vain siksi, ettei lähialueella ole hoivapaikkaa, laki ei toteudu käytännössä.
Olemme nähneet huolestuttavan kehityksen. Henkilöstömitoitusta ollaan laskelmassa hallituksen toimesta, jonka seurauksena hoitajat joutuvat kantamaan raskaampaa taakkaa.
Hyvinvointialueen päättäjien mahdollisuudet vaikuttaa palveluiden järjestämiseen ovat vaarantuneet haastavan taloustilanteen vuoksi. Hyvinvointialueen on ollut pakko keskittää palveluja, mikä on johtanut siihen, että ikäihmisiä siirretään pois omalta kotiseudultaan, kun he tarvitsevat pitkäaikaishoivapaikkaa. Läheiset eivät enää pääse välttämättä vierailulle, ja yhteys tuttuihin ihmisiin sekä arjen turva on vaarassa kadota. Tämä ei ole ihmisarvoista ikääntymistä, eikä sitä yhteisöllistä Suomea, jota sukupolvet ovat rakentaneet.
Arvojemme mukaan yhteiskuntaa mitataan sillä, miten se kohtelee heikoimpiaan. On meidän yhteinen vastuumme varmistaa, ettei yksikään ikäihminen jää yksin siksi, että hoivapaikkoja ei ole tarjolla lähellä. Hyvinvointialueiden päätöksenteossa on painotettava enemmän inhimillisiä ja sosiaalisia arvoja, ei vain taloudellista tehokkuutta. Hoivatyöntekijät tekevät työtään valtavalla sydämellä, mutta henkilöstömitoitus ja resurssit ovat edelleen riittämättömiä. SDP on toistuvasti korostanut, että hoivan laatu ja saatavuus on turvattava kaikkialla Suomessa, ikäihmisille on taattava turvallinen vanhuus. Ikäihmisten hoitoa ei pidä nähdä pelkkänä kulueränä, vaan osana yhteiskunnan moraalista selkärankaa. Jokaisella on oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen lähellä omaisiaan, tutussa ympäristössä ja turvallisen hoivan piirissä. Jokaisella on oikeus tulla hoivatuksi ja rakastetuksi siellä, missä elämä on eletty.
